Viimeisen kahden kuukauden aikana on tapahtunut aika suuria harppauksia tietyn asian kohdalla. Olen jutellut punktiosta ja hyperstimulaatiosta lähtien äitini kanssa tilanteestamme. Tai se tapahtui oikeastaan vähän pakonkin edessä, koska jouduin selittämään juhannuksen poissaolommamme vanhemmilleni. Myös isäni siis tietää tilanteestamme. Äitini on ollut aika kiinnostunut ivf:stä ja hän yrittääkin kysellä aina väärillä sanoilla ja termeillä, että mitä seuraavaksi tapahtuu :D Hän pitää niin ihmeellisenä sitä, että ivf:llä voi saada lapsen. Sitä se onkin, en mäkään voi ymmärtää, että tällaisella tekniikalla voidaan saada oikea lapsi :o Tai ainakin jotkut saa.
Vaikka olen helpottunut siitä, että vanhempani tietävät tilanteestamme, luo se myös pientä ahdistusta. Olen nimittäin huomannut asian, joka kammottaa minua. Odotukset. Tai pikemminkin oletukset. Uutta autoa etsiessämme isäni on ollut suurena apuna ja yhden auton kohdalla hän sanoi, että tänne mahtuu lastenrattaatkin perään. Oh shit! Lisäksi hän mainitsi siitä toisen auton kohdalla. Tuntuu, ettei isäni ymmärrä, kuinka epävarmaa touhua tämä on. Ikään kuin hän olisi varma, että ivf:llä saamme lapsen. Vaikka tiedän, että hänen ajattelutapansa johtuu vaan siitä, ettei hän tiedä aiheesta mitään, luo se silti minulle taas ulkopuolista painostusta.
Eilen päästiin vihdoin ja viimein kp 1:teen! Olin niin onnessani, kun näin ensimmäiset veriviirut. Onneksi muut eivät taaskaan tienneet iloni aihetta, olisivat pitäneet hulluna. Tänään otinkin aamusta heti Letrozolit ja foolihapon, tällä coctaililla mennään nyt kp 6:een asti. Kovasti jännittää aiheuttaa Letrot haittavaikutuksia, mutta vielä enemmän jännittää, saaadaanko niillä ovulaatio aikaiseksi. Voi pliis, tapahtuispa kaikki hyvin ja päästäis elämämme ensimmäiseen siirtoon!
Me kerrottiin mun vanhemmille hoidoista vasta kun oli tärpännyt. Miehen vanhemmille kerrottiin ylimalkaisesti vaan että lääketieteen apua tarvittiin ja vasta vuosia myöhemmin tarkemmin. Just ne odotukset... Muutamalle kaverille kerroin kun alettiin yrittää ja sit joutui kertomaan myös hoidoista. Ja toki sieltä sit kyseltiin joko joko joko. :(
VastaaPoistaHuhhuh.. jotenkin mulla on sellanen fiilis, että monilla on lapsettomuushoidoista sellanen kuva, että niissä tärppää aina :O Sit tulee just sitä joko joko -kyselyä..
PoistaJa tosiaan kun oltiin hoidoissa julkisella, niin se etenemistahtikin oli alkuun todella hidas. Sitten ehtivät kysellä, eikä mitään ollutkaan tapahtunut siinä välissä. Esim kun aloitettiin kilpparilääkitys, niin senkin jälkeen odotettiin ikuisuus. Ensin arvojen tasaantumista ja sen jälkeen auttaisiko sopivat arvot raskautumiseen.
PoistaMun vanhemmat kuvittelivat ettei me edes haluta lapsia, kun oltiin oltu yhdessä ennen tärppiä 13 vuotta, eikä oltu koskaan puhuttu heille, että halutaan lapsia.
Meidän kohdalla ainakin tuntuu helpottavalta, että molempien vanhemmat ovat aika lailla perillä tilanteesta koko ajan, ei ainakaan tarvitse salailla mitään. Toisaalta varsinkin äitini elää välillä liiankin vahvasti mukana siinä tunnepuolessa, stressaa ja muuta :)
VastaaPoistaMinulla pitäisi alkaa huomenna kuukautiset, sitten pääsen myös tosissaan odottelemaan seuraavaa siirtoa :) Onnea teille ensimmäiseen siirtoon!
Munkin äiti elää vähän liian vahvasti mukana, siks aristelinkin kertoa koko show'sta hänelle.. Luin sullakin kp 1:n koittaneen, paljon tsemppiä teillekin! :) <3
Poista