lauantai 22. elokuuta 2015

Huonoista huonoin päivä

Eilen ja tänään sain todeta jotain masentavaa, mutta samalla niin odotettavaa. Rinnat on alkanut kipeytyä toden teolla, ja saan todeta ovulaation tapahtuneen viime viikolla. Omaa kiertoa kun en omaa, tällaiset kehon merkit on niin selkeitä ja muistan tän aiemmistakin kierroista Clomeilla. Rinnat on aina kipeytyny viikko oviksen jälkeen ja alaselkä alkaa kenkkuilla ja naksua. Ketuttaa niin paljon. Mutta kuten aiemmin kirjoitinkin, ei tässä tilanteessa olisi edes voinut tehdä oikeaa päätöstä. Tää on nyt sitten toinen niistä vääristä valinnoista. 

No, nyt saan sitten odottaa kuukautisten alkavan ensi viikon loppupuolella. Piinailla voisi noin niin kuin teoriassa, koska ovis tuli hyödynnettyä miehen kanssa matkallamme. Ihmeisiin en kuitenkaan enää usko, se olisi jo liian raastavaa itsepetosta. Tuntuisi niin naiivilta olettaa olevansa raskaana ja tehdä paniikkiraskaustestejä. Kai tääkin on sitten jonkinlaista henkistä kasvua. 
Eilen nauratin itseäni lukemalla keskustelupalstoja, jossa tyypit listaa oireitaan ennen raskaustestin tekemistä. Monilla oli ihan hirveen pitkä litannia oireita, ja näistä listailijoista noin 10% oli raskaana parin viikon päätteeksi. Naureskelin siis kaikella rakkaudella, tota olen itsekin aikoinaan tehnyt ja varmaan moni teistäkin? Keho tekee valtavia kepposia luulosairaalle, siks en piinailuhommaan enää suostu ennen ensimmäistä PAS:ia. 

Tänään on ollut ahdistuspäivien isoäiti. Sain huomata taas mahanseutuni kyttäystä ja sen jälkeen supinaa, että olenko lihonut. Teki mieli huutaa, että lopettakaa jo. Maha ei tuu kasvaan seuraavaan pariin vuoteen, niinkun se ei oo viimeseen pariin viimevuoteenkaan nähden tehnyt. Salaperäistä kiertelyä ja utelua, jonka kautta yritetäään selvittää, että joko täälläkin alettais oleen paksuna. No ei vieläkään! Olen ollut todella itkuherkkä, valvoin melkein koko viime yön ja sain kamalia itkukohtauksia. Aamulla itkin. Autossa itkin. Itkin surkeaa kohtaloamme, kun kaikki muut ympärillä vaan sikiää. Ei vaan mee kaaliin. Ei edes näin kaalien sesonkiaikana.

4 kommenttia:

  1. :( Mutta ihan hyvä päätös oli se, että ette lähtenyt siirtoon niin epävarmassa tilanteessa. Onneksi nyt se seuraava pas tehdään lääkkeelliseen kiertoon, niin ainakin sitten toteutuu. :) Mullakin on just tuollanen olo, että oikeesti ihan kaikki muut ympärillä raskautuu tosta noin vaan, se on kyllä niin raastavaa.. miten helppoa se useille onkaan. :(
    - Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ehkä hyvä näin sit kuitenkin, oon selvinny jo jotenkin tästä "järkytyksestä".. Ei käy järkeen, miten muut raskautuu niin helposti ja ennen kaikkee, miks se on itelle niin pirun vaikeeta.. Lääkkeellistä kiertoo odotan niin paljon nyt jo :D

      Oliks sulla Mari SE punktio maanantaina?! Miten meni, kerro kaikki!! 8) Pääsittekö tuoresiirtoon asti? :)

      Poista
  2. Juu, viikko sitten oli! Ei sattunut yhtään niin paljon kuin etukäteen pelkäsin, oli kyllä hyvät lääkkeet. :) Mutta sen jälkeinen toipuminen, yh.. Se on ollut aika tuskaa. :P Nyt on onneks ollut jo parempi olo, mutta edelleen kauhea turvotus. Tuoresiirto tehtiin ja pakkaseen meni yksi viisipäiväinen alkio. Eli hedelmöittyneitä saatiin tosi vähän munasolujen määrään nähden. :/ Nyt piinailua.. :)
    - Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, ihana kuulla! Pyöri monesti mielessä, että miten oot selvinny :)
      Toi toipuminen oli kyllä niin kamalaa, mullakin maha oli kuin jalkapallo :s Kyllä se siitä!
      Kuinka hienoo, että pääsitte tuoresiirtoon! <3 Nyt vaan toivotaan, että ette tarvi kun tän yhden siirretyn alkion ;)

      Poista

Ilahtuisin kommentistasi ❤️